keskiviikko 27. maaliskuuta 2013

Naisenkuvia

Naisenkuvia on Jörn Donnerin itseironinen komedia Pertti-nimisestä ohjaajasta (Donner), joka haluaa uudistaa suomalaisen rakkauselokuvan. Suomen ensi-ilta oli 6.2.1970 helsinkiläisissä Rexissä, Tuulensuussa ja Axassa.


Naisenkuvia, naamiaiskarnevaalia, Juha Watt Vainiota,
Erkki Junkkarista ja Blow-Up. "Seutukunnan ainoa mannermainen
diskoteekki" oli syntynyt keskelle humpan tahdittamaa viihdetarjonnan
kirjoa. Ilmoitus Etelä-Suomessa 13.3.1970.
Elokuvalta kesti tuohon aikaan yli kuukauden saapua pikkukaupunkiin. 13.3.1970 Kotkan ensi-iltansa saanut elokuva liittyy karhulalaiseen diskokulttuuriin ainakin kahdella tavalla. 

Samana iltana Kåren Kellari aloitti keskioluen anniskelun, sillä  Ritva Larsen oli saanut keskioluen anniskeluoikeudet 23.1.1970. Diskoon tuli 18 vuoden alaikäraja keskiviikko-, perjantai- ja sunnuntai-illoiksi.  Lauantaisen limsadiskon ovet olivat avoinna myös alaikäisille.


Toinen kiinnekohta liittyy Kåren Kellarin nuorten asiakkaiden toimintaan.

Jusu M:n kotiarkistossa on Alko Oy:n taskukokoinen vuoden 1969 tuoteluettelo, jonka väliin on taiteltu jostakin saatu Naisenkuvia-elokuvan juliste. Se toimi yhden pöytäseurueen kirjoitusalustana eli valjastettiin ajatustenvaihdon ja tunnelmakuvien reaaliaikaisen jakamisen välineeksi.  
Osa "julisteryhmän" nuorista ei ollut täyttänyt kuuttatoista vuotta,
mikä oli diskon alaikäraja lauantai-iltaisin. 16 vuotta oli myös
Naisenkuvia-elokuvalle asetettu alaikäraja. Alastonta naista esittävän
julisteen valitseminen kirjoitusalustaksi oli nuorilta rohkea ja
aikuisuuteen kurkottava teko. Tiedossani ei ole, saivatko he tästä
palautetta diskossa ja jos, millaista se oli ja keneltä sitä tuli.
Jukka Martikaisen kotiarkisto.
  
Nämä 15 - 17-vuotiaat nuoret kehittivät kirjallisen tavan kommunikoida diskossa. Keskustelu oli siellä kovaa soineen musiikin ja muun metelin vuoksi hankalaa, jopa mahdotonta. Yhdessä kirjoittaminen toi kommunikointiin vaihtelua ryhmässä, johon kuului puolisenkymmentä nuorta. Julisteeseen on kirjoitettu muuallakin kuin diskossa. Ainakin yksi merkintä tehty Kymin Tavastilassa jonkun nuoren kotona.

Suurin osa teksteistä on lyhyitä välähdyksiä illan kulusta, sisäpiirin juttuja, runonpätkiä, laulujen sanoja,  romanttisia värssyjä muistokirjojen tyyliin, viinin ylistystä taikka koulussa opittujen vieraitten kielten harjoittelua:


kukasta kukkaan käy mehiläisen tie...

I only wish
I were a person
who only loves
one who loves
everything under
the sun
and there were
peace everywhere

Life is hard!

WEIN (WEIß) U, GESANG
WAS ANDERS KANN DER
MANN SICH WÜNSCHEN!

You are a paradox!

Viinissä on vitamiineja

Onko sen
havaitsemiseen
mennyt
näin
kauan?

Beaujolais

Yhteiskuntakritiikkiäkään ei unohdettu:
JOS JOKAINEN AJATTELISI
VAIN VIHREITÄ AJATUKSIA
IHMISKUNTA OLISI PELASTETTU
SODALTA, LIIKAKANSOITUKSELTA
- KAIKELTA.
Olisin tuskin törmännyt tällaiseen aineistoon ilman tutkimusblogiani. Kuinkakohan paljon vastaavia on edelleen hautautuneena pöytälaatikoihin?

Naisenkuvia joutui aikanaan sensuurin kynsiin. Valtion elokuvatarkastamo määräsi sille harvinaisen 30% veron, mitä pidettiin yleisesti rangaistusveroluokkana. Elokuvasta määrättiin myös poistettavaksi useita kohtauksia.  

Siinä missä elokuvaarvosteltiin liian seksistisenä, Kåren Kellaria pidettiin huumeluolana ja paheiden pesänä

Kumpikin ravisteli yhtenäiskulttuurin rippeitä. 

Kirjallisuutta: Sarah Thornton 1996: Club Cultures. Music, Media and Subcultural Capital. Katso lisää elokuvasta Yle Areenasta.

perjantai 22. maaliskuuta 2013

"Mystinen hopeinen diskomies" eli diskon historiaa

J. Karjalaisen mainio kappale Mennyt mies on niin suosittu, että sen virallinen YouTube-video on kerännyt yli miljoona katselukertaa vajaassa kolmessa kuukaudessa.

Kiinnostus näkyy nettikeskusteluissakin, joissa eri vuosikymmenillä liikkuvien vapauden symbolien diskomiehen, liskomiehen ja nahkamiehen hahmoja analysoidaan vilkkaasti. Karjalaisen nettisivuilta voi lukea faktaa Uuden-Englannin nahkamiehestä.

Disco Stu on diskomusiikin suuri fani.
Hän omistaa Stu´s Discon ja pukeutuu teko-
timantein koristeltuun bailauspukuun. Disco
Stu on jämähtänyt henkisesti 1970-luvun jälki-
puoliskolle. Lähde http://simpsons.wikia.com.

Laulun diskomies on hopeinen hahmo diskon vuosikymmeneksi kutsutulta 1970-luvulta, jonka populaarikulttuurin kuvaston arkkityyppeinä tulevat hakematta mieleen  Disco Stu The Simpsons -tv-sarjassa  tai John Travolta Saturday Night  Fever -elokuvassa.  Diskomies voi olla myös jotakin muuta sen mukaan, millä vuosikymmenellä sattui vaikuttamaan.
  

La discothèque

Ensimmäiset diskoteekit syntyivät toisen maailmansodan aikaan Pariisissa. Siellä ihailtiin Yhdysvaltoja ja mustien amerikkalaismuusikoiden soittamaa musiikkia. Koska saksalaismiehittäjät kielsivät jazzin ja valtaosan modernista musiikista, tanssihaluisille jäi ainoaksi vaihtoehdoksi siirtyä maan alle ja kuunnella musiikkinsa äänilevyiltä.


Näin saivat alkunsa la discothèquet,
"levykirjastot", joissa sai myös tanssia.

1940-luvun diskomies on arkinen hahmo, joka saa levykirjastossa mahdollisuuden unohtaa ympäröivän todellisuuden ja nauttia vapauden illuusiosta. Hän ilmaisee itseään tanssimalla ja vastakkaisen sukupuolen läheisyyttä aistimalla. Sota ja ankea arki jäävät hetkeksi taka-alalle.

Sodan jälkeen ilmapiiri vapautui, ja Pariisiin perustettiin lukuisia yökerhoja Whiskey á Go-Go ja Chez Régine etunenässä. Niistä tuli paikkoja, joihin julkkisten tai sellaisiksi haluavien kannatti pyrkiä tullakseen nähdyiksi. 

Disko valloittaa Amerikan


Viesti hienostuneista ja moderneista yökerhoista kulkeutui myös rapakon taakse. Yhdysvalloissa niistä kehittyi vähitellen se disko, joka maailmanlaajuisesti 
tunnetaan. Diskoille oli tyypillistä asiakaskunnan rajaaminen.

1960-luvun diskomies on esimerkiksi vuonna 1964 perustetun
losangelesilaisen Whisky-A-Go-Gon asiakas. Tämän rock-discon uutuus ovat levyjä soittavat ja lasikopissa eroottisesti tanssivat go-go-tytöt. Diskon yli 2000-päiselle asiakaskunnalle esiintyvät muun muassa Otis Redding, The Byrds, The Who ja Jimi Hendrix. The Doors  on paikan house bandinä kuuden kuukauden ajan vuonna 1966.

Diskomies viihtyy siellä, missä uutta nuorisokulttuuria tuotetaan. 

Tämän kehityksen seurauksena disko nousi 70-luvun puolivälissä jälleen suosioon, jossa se paistatteli vuosikymmenen loppuun saakka. Huippu saavutettiin vuonna 1978, ja 1970-luvun loppuun mennessä Yhdysvalloissa oli jo noin 20 000 diskoteekkia. Diskoa vauhditti uuteen nousuun myös diskomusiikin suosio.

Death to Disco!


Ruumiillisuuden palvonta, teatraalisuus ja seksuaalisen vapauden arvostus korostuivat 1970-luvun diskossa. Oli vain ajan kysymys, milloin diskon paheellisuuteen kyllästyttäisiin ja sen suosio kääntyisi laskuun. Vuosikymmenen lopulla niin kävikin.

Rockradion tiskijukka Steve Dahl perusti USA:ssa diskonvastaisen Disco Sucks -liikkeen. Se organisoi satojen diskolevyjen polttamisen chicagolaisella jalkapallostadionilla heinäkuussa 1979. Katso uutiskuvaa.  Dahl myös levytti parodian Do You Think I´m Disco?

Osansa diskonvastaisessa liikehdinnässä oli diskon raunioille
syntyneellä aggressiivisen ja yhteiskunnan epäkohtiin
kantaaottavan punkmusiikin nousulla. ”Death to
disco shit! Become a robot and join the staff at
Disneyland”, kirjoitti Punk Magazine 11.6.1979.
Kuva http://photobucket.com.

Rockin ja diskomusiikin välisessä konfliktissa vastakkain asettuivat valkoiset ja mustat, heterot ja homot, miehet ja naiset, aivot ja ruumiillisuus, "hyvä" ja "huono" musiikkimaku.  

Lauantai-illan huumaa

Palataan vielä lopuksi takaisin diskon kulta-aikaan.

Vuonna 1977 ensi-iltansa saanut Saturday Night Fever, "70-lukulaisten Hair",  viimeisteli diskon tunnettuuden ja vahvisti diskokulttuurin asemaa.

Samalla se yksinkertaisti käsitystä siitä, mikä disko on ja miten nuoret siellä vapaa-aikaansa viettävät. Elokuva myös muokkasi diskon keskiluokkaisen valkoisen massan tarpeisiin sopivaksi. John Travolta esittää elokuvassa 19-vuotiasta maalikaupassa työskentelevää, vanhempiensa kanssa asuvaa Tony Maneroa. Viikon kohokohta on lauantai-ilta ja 2001 Odyssey -disko. Sen tanssilattialla Tonystä kuoriutuu paikan kuningas.


JOHN TRAVOLTA LOOK: puku valkoinen ja kolmiosainen.
Paidannapit reilusti auki ja rintakarvoitus näkyviin. Kuva teoksesta Pollack 1979.

 

















Oikeanlainen pukeutuminen tekee miehen; sen tietää myös Tony. The Disco Handbook vuodelta 1979 kannustaa korostamaan diskopukeutumisessa omaa persoonaansa. Kirjassa esitellään malliksi seitsemän erilaista tyyliä, joista ensimmäisenä John Travolta Look. 

Täältä löytyy se diskomies, josta Karjalainen laulaa. Vapaus yhdistyy glamouriin. Hopealurex ja diskopallot kimaltavat. 

Diskoon on koko sen seitsemänkymmenvuotisen historian ajan paettu arkea. Siihen liittyvät vapaus ja elämykset, miksei myös ripaus mystiikkaa. Ne on vain ymmärretty eri tavoin eri aikoina, ja saaneet eri paikoissa erilaisia ilmenemismuotoja. Disko hengittää samaa ilmaa mitä aika kulloinkin hengittää.


Olen edellä hyödyntänyt erityisesti seuraavia teoksia: Albert Goldman 1978: Disco; Bruce Pollack 1979: The Disco Handbook; Antony Beevor & Artemis Cooper 2012: Pariisi miehityksen jälkeen 1944 - 1949; Alan Jones & Jussi Kantonen 2000: Saturday Night Forever: The Story of Disco; John-Manuel Andriote 2001: Hot Stuff. A Brief Story of Disco; Kari Kallioniemi 1988: Disko jonka Jaska rakensi; Tim Lawrence 2003: Love Saves the Day: A History of American Dance Music Culture 1970-1979; Peter Shapiro 2005: Turn the Beat Around. The Secret History of Disco; Alice Echols 2003: Uhoa ja unelmia; Harry Sumrall 1994: Pioneers of Rock and Roll.

perjantai 15. maaliskuuta 2013

Disco Club Kåren Kellarista Afroditeen

Aloitin tällä viikolla kotityöhuoneen suursiivouksen, sillä tutkimuksen sivutuotteena syntyy runsaasti materiaalia. Ainakin minulla se täyttää jo kaikki kaapit ja hyllyt. Käyn läpi paperi-, kopio- ja lehtileikekasat ja heitän pois turhat. Roskiin menevä pino vain näyttää jäävän huolestuttavan pieneksi, mutta minkäs hamsterille teet. 

Joukosta löytyi monia tuotoksiani jotka ehkä päätyvät väitöskirjaan, ehkä eivät. Oheinen Kåren Kellarin aikajana on yksi tällainen. Visualisointi on minulle luonteva keino pyrkiessäni hahmottamaan jonkin aihealueen kokonaisuutta.
 

Jaan Kåren Kellarin kymmenvuotisen elinkaaren yhteiskunnassa, nuoriso- ja ravintolakulttuurissa sekä paikkakunnalla tapahtuneiden muutosten mukaan kahteen aikaan. 

Kasvun aika käsittää ensimmäiset runsaat viisi vuotta joulukuusta 1969 vuoden 1974 loppuun. Ravintolan nimi oli Disco Club Kåren Kellari.  Muutosten aikaa kesti tammikuusta 1975 lokakuuhun 1979. Viimeisten vuosien ravintolat olivat aikajärjestyksessä Kåren Kellari, Mama Rosa, Sunrise, Kåren Kellari  ja Afrodite.


maanantai 11. maaliskuuta 2013

Mikä blogi ja miksi?

Olen tehnyt väitöskirjaani Kåren Kellarista päivätyön ohessa jo seitsemän vuotta. Moni tutkimusaineiston tuottamiseen osallistunut ja prosessia läheltä seurannut on odottanut kirjan valmistumista vähintään yhtä paljon kuin minäkin.

Nyt tunnelin päässä näkyy valoa, sillä jään muutaman viikon päästä opintovapaalle yhdeksäksi kuukaudeksi. Kerron tässä blogissa kuulumisiani tutkimusprojektin loppusuoralta. Toinen tavoitteeni on tehdä diskon kulttuurihistoriaa tunnetuksi. Tieteen yleistajuistaminen, johon tutkijoita kannustetaan, on kolmas tehtävä johon pyrin blogini kautta tarttumaan.  

Tutkimukseni alussa oli blogi, ja nyt myös lopussa. Vuonna 2006 julkaisemassani tutkimusblogissa kokosin muistitietoaineistoa ja muutakin materiaalia. Blogi sulkeutui aikanaan, ja nyt se on arkistoitu Yhteiskuntatieteelliseen tietoarkistoon Tampereelle. Aineistoa saa lainata tutkimuskäyttöön. Sattui niin, että Kåren Kellari -blogista tuli Suomen ensimmäinen tähän arkistoon tallennettu blogiaineisto. Kiitos Arja Kuula ja koko arkiston muu väki avusta.

Tältä näytti Kåren Kellari -blogi vuonna 2006.

Pekka Laurikaisen arkistosta löytyy aarteita.
Diskon logo 1960-70-lukujen vaihteesta.

Vettä on tällä välin virrannut Kymessä aika lailla. Blogit ovat arkipäiväistyneet ja kaupallistuneet, ja niiden julkaiseminen yksinkertaisempaa kuin vuonna 2006. Kun blogilista.fi:n mukaan Suomessa julkaistiin silloin runsaat 4000 blogia, tänään samalla listalla on blogeja jo 50 535

Ja tässä tulee yksi lisää.