Naisenkuvia
Naisenkuvia on Jörn Donnerin itseironinen komedia Pertti-nimisestä ohjaajasta (Donner), joka haluaa uudistaa suomalaisen rakkauselokuvan. Suomen ensi-ilta oli 6.2.1970 helsinkiläisissä Rexissä, Tuulensuussa ja Axassa.3.3.1970 Kotkan ensi-iltansa saanut elokuva liittyy karhulalaiseen diskokulttuuriin ainakin kahdella tavalla.
Jusu M:n kotiarkistossa on Alko Oy:n taskukokoinen vuoden 1969 tuoteluettelo, jonka väliin on taiteltu jostakin saatu Naisenkuvia-elokuvan juliste. Se toimi yhden pöytäseurueen kirjoitusalustana eli valjastettiin ajatustenvaihdon ja tunnelmakuvien reaaliaikaisen jakamisen välineeksi.
Nämä 15 - 17-vuotiaat nuoret kehittivät kirjallisen tavan kommunikoida diskossa. Keskustelu oli siellä kovaa soineen musiikin ja muun metelin vuoksi hankalaa, jopa mahdotonta. Yhdessä kirjoittaminen toi kommunikointiin vaihtelua ryhmässä, johon kuului puolisenkymmentä nuorta. Julisteeseen on kirjoitettu muuallakin kuin diskossa. Ainakin yksi merkintä tehty Kymin Tavastilassa jonkun nuoren kotona.
Suurin osa teksteistä on lyhyitä välähdyksiä illan kulusta, sisäpiirin juttuja, runonpätkiä, laulujen sanoja, romanttisia värssyjä muistokirjojen tyyliin, viinin ylistystä taikka koulussa opittujen vieraitten kielten harjoittelua:
kukasta kukkaan käy mehiläisen tie...
I only wish
I were a person
who only loves
one who loves
everything under
the sun
and there were
peace everywhere
Life is hard!
WEIN (WEIß) U, GESANG
WAS ANDERS KANN DER
MANN SICH WÜNSCHEN!
You are a paradox!
Viinissä on vitamiineja
Onko sen
havaitsemiseen
mennyt
näin
kauan?
Beaujolais
Yhteiskuntakritiikkiäkään ei unohdettu:
JOS JOKAINEN AJATTELISIOlisin tuskin törmännyt tällaiseen aineistoon ilman tutkimusblogiani. Kuinkakohan paljon vastaavia on edelleen hautautuneena pöytälaatikoihin?
VAIN VIHREITÄ AJATUKSIA
IHMISKUNTA OLISI PELASTETTU
SODALTA, LIIKAKANSOITUKSELTA
- KAIKELTA.
Siinä missä elokuvaa arvosteltiin liian seksistisenä, Kåren Kellaria pidettiin huumeluolana ja paheiden pesänä.
Kumpikin ravisteli yhtenäiskulttuurin rippeitä.
Kirjallisuutta: Sarah Thornton 1996: Club Cultures. Music, Media and Subcultural Capital. Katso lisää elokuvasta Yle Areenasta.