Rinteen kulttuurihistoriaa
Rinteen pylväikössä kesällä 1973. Kuvan alareunassa näkyy säilykepurkki, kenties hernekeittoa? Kuva: Elina Saarinen. |
Rinteessä kesällä 1973. Kuva: Elina Saarinen. |
Rinne oli osaksi Kymin seurakunnan, osaksi Ahlströmin tehtaiden mailla. Osa siitä toimi 1970-luvun alussa tehtaan hevosten laitumena.
Kesällä 1972 Rinteessä oli A. Ahlström Oy:n hevoslaidun. Kuva: Helena Laineen kotiarkisto. |
Vaikka nuoret rakensivat omalta osaaltaan paikallista kulttuurihistoriaa Rinteessä, se ei ole tärkeä historiallinen suojelukohde tai ympäristö siinä merkityksessä kuin yleensä tarkoitetaan. Rinteen välittömässä läheisyydessä sijaitsee kuitenkin arvokas, 1850-luvulla rakennettu Karhulan kartanon päärakennus, Hovi, joka uusittiin nykyiseen asuunsa William Ruthin aloitteesta vuosina 1887-92. Puistomaisessa ympäristössä on lukuisia vanhoja asuin- ja talousrakennuksia. Hovi toimii nykyisin kokouskartano-hotellina.
Rinteen pohjoispuolelle asettuu toinen merkittävä rakennus, 1879 valmistunut Kymin kirkkoherran pappilan puinen päärakennus. Se toimii nykyisin Maakuntatalona. Kymenlaaksossa on runsaasti muitakin kultuurihistoriallisia kohteita, jotka löydät tästä luettelosta.
Nuorille Rinteen kausi alkoi säiden salliessa toukokuussa ja jatkui myöhäiseen syksyyn. Istuma-alustoina toimivat kivet ja sammalmättäät. Viereisestä K-Suurvalinnasta he ostivat keskioluet, limsat ja muut eväät. Osalla oli mukanaan Alkosta ostetut väkevämmät juomat. Kaikki toiminta ei kuitenkaan ollut humalahakuista; Rinteessä vietettiin kirkkaita kesäpäiväkin aurinkoa ottaen. Tärkeintä lienee ollut paikan keskeinen sijainti, rauhallisuus, epävirallisuus sekä se, että Rinne oli utealiailta aikuisten katseilta piilossa.
Rinnettä kutsuttiin myös pylvässaliksi, oltiin ”Lounaan/Lounaksen takana” (Kåren Kellarin naapurin Lounas-Baarin mukaan) tai yksinkertaisesti ”takana”. Rinteessä ei erotettu tyttöjen tai poikien tilaa, vaan siellä oleiltiin ja istuskeltiin tasavertaisesti omilla paikoilla ja omissa porukoissa samaan tapaan kuin myöhemmin illalla diskossakin. Kaunis kesäilta luonnon helmassa yhdistyneenä pohjien ottamiseen kaveriporukassa on jäänyt aikalaisille mieleen hetkenä, kun kaikki oli hyvin ja varsinainen ilta edessä. Vuonna 1953 syntynyt mies kertoo:
Ja se hyvä iltahan saatto alkaa tosiasias jo Rinteestä et siel istuttii kun aurinko laski ja ne hevoset paino siellä eestais siin laitumella ja juotii sitä pussikaljaa sillee rauhallisesti ja sit siirryttii sinne sisälle.Näin seudun vanha teollisuusperinne ja kulttuurimaisema liittyivät rockkulttuuriin orientoituneiden nuorten vapaa-ajan viettoon aivan Karhulan keskustassa.
Kårelaisten "kulta-aika" ajoittuu 1970-luvun alkuun, ja silloiset aikalaiset ovat tehneet Rinteestä pyhiinvaelluspaikan Kåren Kellarin muisteloissa. Onnistuukohan myös ensi syyskuussa?
Ajankohtaista näköjään! Tuoltako uusi yhteinen vanhainkoti löytyy... Rinteessä on siis edelleen vetovoimaa. Ellu
VastaaPoistaSenioritalo sinne on lehtijutun mukaan tulossa. Paperit vetämään!
PoistaOli tietääkseni myös nuorisonfraktio/fraktioita, jotka pitivät Viirinkalliota ("Virtsu") vastaavana tulevien iltaisten koitosten pohjanottopaikkana. Siis siinä Korsun yläpuolella sijainnut kallio. Näköalatkin olivat paremmat kuin tässä ns. Rinteessä, ja seurueet selektiivisempiä, ihan peribourdieulaisin perustein.
VastaaPoistanimim. Mukana ollut
Olet oikeassa. Osa kårelaisista otti alkuillasta haltuunsa Rinteen, osa jonkun muun paikan, kun vehreitä, odotuksia virittäviä ja rauhallisia luontoympäristöjä löytyi keskustassa moneen makuun. Viirinkallion (onko sillä merkitystä, että sijaitsi Ukko-baarin naapurissa) lisäksi nuoret kokoontuivat pienissä kaveriporukoissa keskuskentällä, vesitornin juurella ja erilaisissa kallion notkelmissa ja metsiköissä. Baareissakin istuttiin. Pohjien ottaminen yhdessä vaikuttaa monelle olleen vähintään yhtä tärkeää kuin varsinainen diskoilta.
VastaaPoista